Hoito, joka osaa perääntyä

Tämän päivän alkuperäinen puhelu oli hyvin lyhyt. Ei ollut pitkää Dharma-puhetta, mutta jopa tuossa lyhyessä keskustelussa on tutkimisen arvoinen mieli. Se on kohtaus, jossa tarjotaan tervehdys, huomataan, että toinen henkilö ei ole tilanteessa, jossa se vastaanottaa, ja astuu hiljaa taaksepäin kysymättä enempää.

Toisinaan ajattelemme, että meidän täytyy lopettaa sanominen, mitä haluamme sanoa. Kun olemme valmistaneet sanat ja jotain, mitä haluamme vahvistaa, oma mielemme pääsee helposti toisen tilanteen edelle. Mutta jos toinen ei voi vastaanottaa sitä juuri nyt, sen hetken huomaaminen ja pysähtyminen on harkinnanvaraista.

Perääntyminen ei tarkoita suhteen etäistämistä. Se tarkoittaa toisen henkilön paikan kunnioittamista ja sen tietämistä, että nyt on odotuksen aika. Jopa asenteessa, jossa tervehditään lyhyesti, toivotetaan jollekulle hyvää päivää, eikä painosta enempää, on käytäntö, joka kehittää mieltä.

Lämpö ei vaadi montaa sanaa. Joskus yksi tervehdys ja hiljainen ymmärrys välittävät syvemmän sydämen. Vaikka en saisikaan haluamaani vastausta, jos en tule pettymään ja huomioi ensin toisen olosuhteet, suhteesta tulee helpompaa.

Tänään, jonkun oven edessä, puhelimen edessä tai keskustelun äärellä, pysähdy hetkeksi. Katso, tarvitseeko sinun sanoa enemmän nyt, vai olisiko hiljainen perääntyminen parempi. Huomio, joka huomaa ja astuu taaksepäin, on myös harjoittelua, joka tekee päivän selväksi.