Päivä oppia pysymättömyyttä katsomalla kukkia
- huhtikuuta - Päivä oppia pysymättömyyttä katsomalla kukkia
Kun kevät tulee, kukat kukkivat ja maailmasta tulee entistä kauniimpi. Ihmiset iloitsevat kukkia katsoessaan ja tarjoavat kukkia Buddhalle samalla kun he pyrkivät siihen, että heidän oma elämänsä olisi myös kaunista ja tuoksuvaa kuin kukat.
Mutta kukat eivät opeta vain kauneutta. Kukka kukkii, ei pysy, ja lopulta putoaa. Tuulen ja sateen tullessa voi sataa vieläkin nopeammin. Tämän näkemyksen kautta luonto näyttää meille periaatteen, ettei mikään maailmassa säily ikuisesti.
Elämä on myös tällaista. On hyviä aikoja, ja vaikka asiat näyttävät pysyvän, ne eivät ole. Yhteydet tulevat myös silloin, kun aika on oikea, ja etäistyvät, kun sen aika on. Aivan kuten mehiläiset ja perhoset vierailevat kukkien kukkiessa, monia yhteyksiä voi kertyä, kun elämä menee hyvin. Mutta kukkien putoamisen jälkeen myös tuo paikka muuttuu. Siksi ei tarvitse takertua tuleviin yhteyksiin, eikä tarvitse kärsiä pitämällä kiinni vain lähtevistä yhteyksistä.
Tärkeää on se, miten elämme tämän hetken. Tarvitsemme elämän, joka ei hurahdu kauniina aikoina, ei romahda helposti vaikeina aikoina ja harjoittelee vilpittömästi joka hetki. Kun katsomme luontoa, meidän ei pitäisi vain nauttia vuodenajasta; meidän pitäisi myös pystyä oppimaan siinä oleva opetus.
Tänään, kun katsomme kukkia, jotka kukkivat ja putoavat, oppikaamme pysymättömyyttä, älkäämme tarrautuko yhteyksiin, jotka tulevat ja menevät, ja eläkäämme tätä nykyhetkeä täysin.
Kukat kukkivat kauniisti, mutta eivät viipy kauan ja lopulta putoavat. Elämämme ja suhteemme ovat samat; emme voi vain pitää kiinni siitä, mikä tulee ja menee. Siksi meidän tulee elää tämä hetki täysin vilpittömästi kiintymyksen sijaan ja valveilla kuin katumuksella. Tänään voimme oppia pysymättömyyttä luonnon opetuksesta.
