Aamu, jolloin huomaamme, ettemme ole valmiita

Tämän päivän puhelu ei ollut pitkä. Munkki sanoi lyhyesti, ettei hän ollut valmistautunut tänään, ja toivotti meille hyvää päivää. Jopa tässä lyhyessä keskustelussa on mieli, jota kannattaa tutkia: asenne, jossa ei piiloteta sitä, ettei olla valmiita, vaan tunnustetaan se sellaisena kuin se on.

Harjoitus ei aina ala täydellisesti valmistautuneesta paikasta. Joskus on aamuja, jolloin opetus ei ole valmis, ja päiviä, jolloin mieli ei ole asettunut. Tärkeää on huomata tämä tosiasia pettämättä itseä ja kaunistelematta sitä.

Kun huomaamme, että valmistautumisemme on puutteellista, voimme aloittaa uudelleen juuri siitä paikasta. Monien sanojen pakottamisen sijaan riittää, että tervehdimme rehellisesti sillä, mikä nyt on mahdollista, ja avaamme päivän. Lyhytkin tervehdys avaa lempeästi tämän päivän oven, kun siinä on vilpittömyyttä.

Näemme riittämättömyyden usein vain epäonnistumisena, mutta buddhalaisessa harjoituksessa hetki, jolloin tunnemme oman riittämättömyytemme, on myös opiskelun paikka. Mieli, joka tietää: ”en ole vielä valmis”, on itsessään ensimmäinen askel, jolla voimme valmistautua uudelleen.

Älä tänään odota, että kaikki on täydellisesti järjestetty, ennen kuin aloitat. Tunnista, mitä nyt puuttuu, ja aloita siitä, mikä on mahdollista. Pieni tervehdys, joka toivottaa jollekulle hyvää päivää, ja mieli, joka sanoo ”yritän uudelleen”, tulevat tämän päivän harjoitukseksi.