Hetkeksi perääntymisen viisaus

Tänään munkki avasi opetuksen sanonnasta, että ohimenevää sadekuuroa kannattaa väistää hetki. Kun tulee voimakas sadekuuro, ihmiset eivätkä eläimetkään seiso sitä vasten tahallaan. Ne etsivät suojaa ja siirtävät ruumiinsa hetkeksi pois sateesta. Tämä ei ole niinkään opittua käyttäytymistä kuin periaate, jonka luonto on jo näyttänyt meille.

Sama pätee kylmässä vuoristomajassa. Sen sijaan että seisoisimme jäisessä vuorituulessa, on luonnollista mennä lämpimään huoneeseen ja antaa kehon levätä. Silti ohitamme usein tämän luonnollisen viisauden. Monesti näemme sen, mutta emme opi siitä, vaan elämme huomaamatta.

Sama tapahtuu elämässä. Kun toinen ihminen on hyvin vihainen, jos tulemme yhtä vihaisiksi ja törmäämme häneen sillä hetkellä, tilanne kasvaa. Kuin kaataisi öljyä suureen tuleen, kärsimys ja ongelmat voivat kasvaa. Tällaisina hetkinä tarvitsemme viisautta astua hetkeksi taaksepäin, niin kuin väistäisimme ohimenevää sadekuuroa.

Sivuun astuminen hetkeksi ei tarkoita pakenemista tai luovuttamista. Se tarkoittaa sen tunnistamista, että tilanne pahenee, jos törmäämme juuri nyt, ja ajan antamista sen rauhoittumiselle. Kun astumme tällä tavalla taaksepäin, voimme myöhemmin puhua ja vastata selkeämmällä mielellä.

Luonto näyttää meille jo vastauksia elämiseen. Kun tuuli on kova, suojaamme kehoa; kun sadekuuroja tulee, odotamme räystään alla. Katso tänään mielesi tilannetta samalla tavalla. Mieli, joka huomaa, huolehtii ja osaa astua hetkeksi taaksepäin, on rauhallisen vastauksen alku.