Polku nöyrästi pyytämiseen ja ahkeraan harjoitteluun
Tämän päivän opetus alkaa kylmästä säästä ja pukeutumisesta, mutta sen sisällä on merkitys, ettei harjoitus ole ympäristön tai kehon sivuuttamista. Jos takerrumme vain muotoon, todellisuus voi helposti jäädä näkemättä. Harjoittajan tulee nähdä nykyiset olosuhteet oikein, suojella kehoa ja mieltä ja kyetä jatkamaan dharmaa.
Tämän päivän hyvänä opetuksena munkki välitti ohjeen istuttaa uskoa dharmaan ja laskea ylpeyttä olematta ylimielinen. Ylpeys on este, joka hiipii hyvin hienovaraisesti harjoituksen tielle. Jos ajattelen jo tietäväni, en kysy sitä, mitä pitäisi kysyä, ja suljen mieleni siltä, jolta minun pitäisi oppia, dharma ei voi astua syvemmälle.
Siksi meidän tulee kunnioittaa ja seurata viisaita ja hyveellisiä ihmisiä, ja kaikkia tuntevia olentoja kohtaan meidän tulee herättää myötätuntoa ja kärsivällistä kestävyyttä. Ei ole häpeällistä kysyä itseä edistyneemmältä siitä dharmasta, jota emme ole vielä kuulleet; se on harjoittajan oikea asenne. Sillä hetkellä kun kysymme nöyrästi, oppimisen ovi avautuu.
Kuulemamme dharma tulee toteuttaa elämässä, jotta se ei jäisi tyhjäksi. Monien hyvien sanojen kuuleminen ei yksin riitä. Kun opetuksen voimalla vähennämme turhia ajatuksia ja vääriä näkemyksiä, joita olemme kantaneet, ja todella viemme edes yhden asian käytäntöön elämässä, dharmapuheesta tulee omamme.
Tänään laske ylpeyttä, kysy mitä on kysyttävä, harjoita kuulemaasi ja luo mieli, joka kehittyy pysähtymättä. Vaikka polku täydelliseen heräämiseen tuntuu kaukaiselta, se alkaa pienestä uutteruudesta yrittää pysyä hereillä joka hetki.
Uskon kylväminen ja itsensä alentaminen ilman ylpeyttä ovat harjoituksen alku. Meidän tulee pyytää hyveellisiltä, tuoda esiin myötätuntoa ja kärsivällisyyttä kaikkia olentoja kohtaan ja harjoittaa kuulemaansa dharmaa. Kun viljelemme ahkerasti pysähtymättä, dharmapuheesta tulee elämää.
