Buddha-luonto ei ole jotain, josta pidän kiinni, vaan polku, jonka haluan löytää.
Mahayana-buddhalaisuus sanoo, että kaikilla elävillä olennoilla on Buddha-luonto. Tämä tarkoittaa, että ketään ei hylätä ja että jokaisella on siemen siirtyä kohti valaistumista. Se saa minut luopumaan ajatuksesta, että olen puutteellinen ihminen ja että valaistuminen on erityisen kaukana olevan ihmisen työtä.
Buddhan luontoon uskominen ei kuitenkaan tarkoita harjoituksen lopettamista sanomalla: "Se on jo tehty." Kyse on uskomisesta, että sisälläni on kirkkautta, ja mieleni kehittämiseen löytääkseni sen kirkkauden, jota ei ole vielä paljastettu. Kyse ei ole uuden hankkimisesta ulkopuolelta, vaan hämärän poistamisesta ja alkuperäisen polun vahvistamisesta.
Tässä on myös jotain, johon kannattaa varautua. Jos pidät kiinni Buddha-luonnosta ikään kuin se olisi jokin entiteetti, joka ei koskaan muutu, saatat missata sen ei-itse- ja keskipolun, josta buddhalaisuus puhuu. Buddha-luonto ei ole sana, joka antaa suuren lausunnon "itsestä, joka voidaan tarttua". Pikemminkin se on opetus, jonka avulla voimme päästää irti pakkomielteestämme olla kiinteä ja nähdä selvästi, kuinka mieli syntyy ja katoaa ihmissuhteissa.
Käytännössä nämä kaksi asiaa on pidettävä yhdessä. Yksi on syvä luottamus siihen, että kaikilla olennoilla on potentiaalia valaistumiseen. Toinen on rehellinen käytäntö hallita mieltään ja paljastaa se päivä kerrallaan ottamatta sitä mahdollisuutta omakseen.
Joillekin ihmisille saattaa kehittyä usko heti. Jotkut ihmiset voivat aloittaa henkisen harjoituksen polun yhdellä pienellä tilaisuudella. Tärkeintä on tarttua tilaisuuteen, tyhjentää mielesi ja muuttaa sanojasi ja tekojasi pikkuhiljaa. Kun usko Buddhan luontoon tekee elämästä kevyempää ja johtaa bodhisattva-toimiin muita kohtaan, tämä usko saa oikean suunnan.
Siksi sanojen "olen jo Buddha" ei pitäisi olla ylpeyden lause. Sen pitäisi olla sitoutumista harjoittelemaan: "Elän samalla kun löydän kirkkauden sisälläni." Buddhaus ei ole nimi, joka vahvistaa minua, vaan lamppu, jonka avulla voin päästää irti kiintymyksistä ja kulkea polkua.
Sanonta, että kaikilla elävillä olennoilla on Buddha-luonto, saa meidät uskomaan valaistumisen mahdollisuuteen. Tästä uskomuksesta ei kuitenkaan pitäisi tulla ajatus, joka pitää kiinni kiinteästä egosta. Buddha-luonto ei ole jotain, mitä minulla on; se on valoisa polku, jonka voin löytää päästämällä irti kiintymyksistä ja kehittämällä mieltäni.