Mieli, jota virta ei vie mukanaan
Joki virtaa lakkaamatta. Rannalla seisoessa ja katsoessa näet virtauksen suunnan ja nopeuden. Mutta kun kerran joudut sen vietäväksi, on vaikea sanoa, minne olet matkalla. Mielessämme on samanlainen virta. Kun emme huomaa voimaa, joka vetää mieltä mukanaan, alamme puhua ja toimia täsmälleen niin kuin ajatuksemme sanelevat.
Halu nähdä, halu kuulla, halu omistaa, halu tuntea vielä enemmän — yksi toive johtaa seuraavaan. Jonkin saaminen tuo hetkellisen tyytyväisyyden, mutta pian etsimme jo jotain muuta. Kun seuraamme halua huomaamatta sen syntyä, mieli menettää levon paikkansa. Sen sijaan, että vain tuomitsisimme haluavan mielen, meidän on ensin katsottava, miten se syntyy ja miten se vetää meitä mukanaan.
On myös halu näyttää muille: 'tällainen minä olen.' Mitä enemmän kasvaa halu tulla tunnustetuksi ja ihailluksi, sitä helpommin muiden reaktiot horjuttavat meitä. Kun tartumme ajatukseen 'olen oikeassa' tai 'sen on tapahduttava minun tavallani,' on vaikea kuulla mitään muuta. Ja juuri harha siitä, ettemme tiedä mikä meitä vetää, tekee tästä virrasta vain voimakkaamman.
Harjoitus ei ole joen väkisin pysäyttämistä. Se alkaa, niin kuin virtaa rannalta katsoessa, huomaamalla juuri nyt syntyvän halun ja itsepäisyyden. Havaitse: 'tässä on mieli, joka haluaa omistaa,' 'tässä on halu näyttää itseni,' 'tässä olen, kykenemättä päästämään irti omista ajatuksistani.' Kun emme enää tartu tähän tunteeseen ikään kuin se olisi koko olemuksemme, syntyy pieni rako tapaan toimia sen mukaan heti.
Tämä rako ei ole välinpitämättömyyttä tai luovuttamista. Se on tila, jossa ennen kuin reagoimme täsmälleen niin kuin mieli vetää, katsomme mitä todella tarvitaan. Vaikka haluaisimme sanoa jotain, voimme kuunnella toisen loppuun asti; vaikka jokin tuntuisi siltä, että se on saatava heti, voimme katsoa uudelleen, tarvitaanko sitä todella. Tietoisuus auttaa valitsemaan selkeämmin arjessa.
Opetukset vertaavat nirvanaa — vapautta kärsimyksen ankarasta virrasta — turvalliseen saareen. Turvallisuus ei synny vasta kun itse joki pysähtyy; se viittaa sen sijaan rauhaan, jossa virta ei enää vie mukanaan. Hetkellinen mielen tyyneys ei tarkoita, että nirvana olisi jo saavutettu. Tämänpäiväinen pieni tietoisuuden teko on harjoitusta tämän opetuksen viemiseksi elämäämme.
Halu, tarve tulla tunnustetuksi ja itsepäinen vakaumus siitä, että vain oma ajattelumme on oikein, vetävät meitä mukanaan kuin ankara virta. Tuntematta tätä virtausta ajaudumme helposti mukaan. Huomaa mieli sellaisena kuin se juuri nyt on, ikään kuin katsoisit virtaa rannalta. Harjoitus alkaa pysähtymisestä katsomaan, ei toimimisesta heti.
