Katumus on tapa palata selkeään mieleen.

Buddhalaisuudessa parannus eroaa yksinkertaisesta katumuksesta. Jos olet vahingoittanut tai aiheuttanut jollekin kipua, sinun on ensin katsottava sitä rehellisesti. Jos piilotat virheesi tai väität, että se ei ole sinun vikasi loppuun asti, siitä tulee vaikeaa toiselle ja sydämesi sulkeutuu tiukemmin.

Katumuksessa on tunnustusta. Se sisältää sydämen, joka voi sanoa: "Olin väärässä", sydämen, joka tunnistaa häpeän, ja sydämen, joka päättää olla toistamatta samaa virhettä uudelleen. Tämä sydän ei ole sydän, joka tuhoaa itsensä nöyryyttämällä, vaan sydän, joka palaa oikealle tielle tekemällä.

Mutta parannus ei tarkoita menneisyydessä muistelemista. Tämä ei tarkoita, että sinun pitäisi lopettaa kyyneleiden vuotaminen, kun näet virheesi. Se tarkoittaa, että myönnät sen, pyydät anteeksi sitä, mitä sinun täytyy pyytää anteeksi, ja kävele jälleen puhtaaseen suuntaan. Katumus on käytäntö, koska se johtaa uuteen tekoon.

Alkuperäinen mieli on kuin aurinko. Pilvet voivat peittää auringon, mutta ne eivät voi viedä aurinkoa itseään pois. Samoin vika voi peittää sydämen, mutta se ei saastuta täysin alkuperäistä puhdasta luontoa. Niinpä parannus ei tarkoita epätoivoa ja sanomista: "Olen valmis", vaan meitä tukkivien pilvien tunnistamista ja takaisin valoa päin kääntymistä.

Todellinen parannus alkaa myöntämällä, mitä teit väärin, mutta se ei lopu siihen. Meidän täytyy uskoa alkuperäiseen selkeään mieleemme ja mennä niin pitkälle, että muutetaan tekojamme tänään, jotta vältytään toistamasta samoja virheitä. Tuolloin katumuksesta ei tule syyllisyyden taakkaa, vaan ovi harjoitteluun.