Anna sen virrata, mutta älä mene huijatuksi

Käytännön syvemmässä opetuksessa nirvanan periaatetta kuvataan syntymättömäksi ja kuolemattomaksi: paikaksi, joka alun perin ei synny eikä katoa. Mielessämme nousee ja katoaa jatkuvasti monia ajatuksia, tunteita, koettelemuksia ja harhaluuloja, mutta tuon liikkeen läsnäolo ei tarkoita, että alkuperäinen mieli itse horjuisi.

Se on kuin meri. Lukemattomat aallot nousevat ja katoavat, mutta meri ei synny vastikään, koska aallot ilmestyvät, eikä se katoa, koska aallot laantuvat. Samalla tavalla, vaikka vesiputous sataa jatkuvasti ilman lepoa, meidän ei pitäisi itse liikkeen hämätä ja unohtaa sen todellinen luonne.

Elämämme on samanlaista. Ajatuksia tulee ja menee, tunteet syntyvät ja haalistuvat, ja maalliset asiat muuttuvat aina. Mutta meidän ei tarvitse jäädä jokaisen kiinni ja ravistella. Tärkeää ei ole pakottaa sitä, mikä syntyy, katoamaan, vaan yksinkertaisesti tietää, että se virtaa, ja nähdä se oikein.

Monet ilmiöt eivät saa meitä menettämään luontoamme, eivätkä koettelemusten syntyminen poista mielen alunperin selkeää paikkaa. Siksi harjoittelu ei tarkoita kaiken tukahduttamista. Se antaa sen, mikä syntyy, syntyä ilman, että se hämätä, ja sen, mikä menee ohi, ilman, että sitä raahataan.

Antakaamme tänään ajatusten virrata, tunteiden kulkea, älkääkä pyyhkäisekö meidät pois tämän liikkeen takia, jotta voimme tunnistaa alun perin kirkkaan mielen.