Buddhan luonto paljastuu harjoituksen kautta

Kun ihmiset puhuvat Buddha-luonnosta, voi olla helppo ymmärtää se ikään kuin jotain olisi jo piilossa sisällämme. Tällainen puhetapa voi joskus antaa voimaa harjoitteluun. Tarvitsemme uskoa siihen, että kuka tahansa voi herätä, muuten polku voi tuntua mahdottomalta. Mutta jos tuo usko kovettuu ajatukseksi "Minulla on muuttumaton substanssi", se siirtyy pois buddhalaisesta merkityksestä ei-itsen ja riippuvaisen syntymisen.

Tämän päivän opetuksen ydin on nähdä tämä ero huolellisesti. Buddha-luontoa ei pidä ymmärtää kuin atmania tai kohdella omistettuna. Se ymmärretään paremmin heräämisen mahdollisuutena, joka tulee selväksi, kun käytäntö ja ehdot kohtaavat oikein. Tutkimalla, tarkkailemalla mieltä ja vapauttamalla kiintymys, syntyy viisautta. Arvokas asia on, että tämä viisaus voi syntyä, ei se, että valmis asia on jo varastoitunut kehon sisään.

Ajattele harjausharjoitusta. Elävä veto ei ole piilotettu esine siveltimen sisällä. Paperi, muste, hengitys, käden voima ja toistuva harjoitus kohtaavat, ja sitten ilmestyy yksi selkeä veto. "Kuka tahansa voi kirjoittaa" sanominen ei tarkoita, että valmis kirjoitus on jo siveltimen sisällä. Se tarkoittaa, että harjoittelemalla oikein kuka tahansa voi saada selvän aivohalvauksen.

Käytäntö on sama. Herääminen ei ole aarre, jonka vedämme ulos sisältämme. Se on polku, joka paljastuu, kun kehitämme mieltä, opimme dharmaa ja jatkamme tietoisuutta hetki kerrallaan. Usko Buddha-luontoon ei siis ole epämääräistä itseluottamusta. Se on voimaa olla luopumatta harjoituksesta, joka on tehtävä tänään.

On kaksi asiaa, joiden suhteen on oltava varovainen. Yksi pysyy ajatuksessa "minulla on jo" ja löystyy käytännössä. Toinen päättää: "Minulla ei ole mitään" ja menettää polun. Buddha-luonnon opetus ylittää molemmat ääripäät. Se kertoo meille, että kuka tahansa voi avata heräämispolun ponnistelujen ja ehtojen kautta.