Hoida vartaloasi tarttumatta siihen

Kehon pysymättömyyden pohtiminen ei ole tapa nähdä elämää synkänä. Aivan kuten hiekkalinna putoaa tuulen ja aaltojen alla, täydessä kukassa kukkiva kukka kuihtuu ja tukeva talokin vanhenee ajan myötä, ruumis muuttuu olosuhteiden mukaan. Kun emme käänny pois siitä tosiasiasta, että muutos on väistämätön, voimme katsoa rehellisemmin meille annettuun aikaan.

Jos pidämme tiukasti kiinni kehosta pysyvänä itsenä, pelko ja kauna kasvavat aina muutoksen saapuessa. Toive olla koskaan menettämättä nuoruutta, ulkonäköä tai terveyttä voi helposti ulottua vaurauteen, asemaan, valtaan ja suhteisiini, kuten minun. Kehon muutosten miettiminen ei ole elämästä luopumista; se huomaa mistä kiintymys alkaa.

Kehoa ei kuitenkaan tarvitse halveksia eikä laiminlyödä. Kukan tämänhetkinen kauneus ei katoa siksi, että kukka kerran kuihtuu. Talo ei lakkaa olemasta arvokas suoja tänään siksi, että se joskus kuluu. Pysymättömyys ja arvottomuus eivät ole sama asia.

Meidän tulee myös erottaa kehosta huolehtiminen siihen takertumisesta. Hyvin syöminen, lepääminen, hoidon saaminen ja kehon liikkuminen luovat perustan, joka antaa harjoittelun jatkua. Vaatiminen, että keho pysyy aina nuorena ja täydellisenä, tai sen muuttamisen vihaaminen voi tulla toiseksi kiintymysmuodoksi. Hoito vaatii myötätuntoa, kun taas kiintymyksen vapauttaminen vaatii viisautta.

Tällä keholla voimme kumartaa, istua, kävellä, katsella hengitystä ja kehittää mieltä. Voimme keventää toisen ihmisen taakkaa, tarjota lämpimän sanan, antaa anteliaasti ja palvella. Keho ei ole omaisuus, jonka voimme pitää ikuisesti; se on arvokas harjoittelupohja, jonka kautta voimme luoda terveellisiä syitä ja viisautta nyt.

Kuoleman pohtiminen ei tarkoita sitä, että elämme katseemme kiinnittyneenä vain kuolemaan. Elämän päättymisen tietäminen ei tee tästä päivästä merkityksetöntä. Sen sijaan se kehottaa meitä opiskelemaan niin paljon kuin voimme nyt, pyytämään anteeksi niin kauan kuin voimme, auttamaan, kun voimme, ja kehittämään mieltä, kun tilaisuus on täällä.

Kun keho on sairas tai ei enää tunnu samalta kuin ennen, älä syytä itseäsi. Kehon kunto ei määritä henkilön arvoa tai harjoituksen syvyyttä. Pidä siitä huolta mahdollisuuksien mukaan ja valitse asento, hengitys ja terveellinen toiminta, jotka ovat nyt mahdollisia. Harjoittelu ei ala vasta sitten, kun saamme täydellisen kehon; se on valveilla pysymisen harjoittelua yhdessä muuttuvan kehon kanssa.

Tänään huolehdi rauhallisesti yhdestä kehosi osasta. Huomaa sekä kiitollisuus että epämukavuus ja suorita tarvittava huolenpito ilman liioiteltua pelkoa tai vastenmielisyyttä. Siirrä sitten tuon huolenpidon luoma voima yhdeksi meditaatiojaksoksi, yhdeksi ystävälliseksi sanaksi tai yhteen hyödylliseen tekoon.

Keho ei ole ikuinen omaisuus, jota on pidettävä lujasti, vaan harjoituksen väline, jonka avulla voimme elää oikein nyt. Sen sijaan, että viettäisimme aikaa muutoksen pelossa, välitä viisaasti tämän hetken kehosta ja käytä se hyvään.