Polku avautuu vain, kun kuljemme sitä

Kun tutkimme Buddhan luontoa ja todellista luontoa, saatamme horjua sanojen "Se on jo valmis" ja "heräämme harjoituksen kautta" välillä. Toinen puoli antaa meille vakaata uskoa, kun taas toinen muistuttaa meitä todellisen ponnistuksen tärkeydestä.

Tärkeämpää kuin yhden selityksen nopea valitseminen on ajattelu tässä ja nyt. Meidän tulee huomata, että vaivat ja tottumukset vetävät mieltä, kuunneltava ja pohdittava oikein ja harjoitettava vakaasti, jotta viisauden silmät voivat avautua.

Ajattele kävelläsi kohti vuoristolähdettä. Vaikka lähde on merkitty eteen, emme voi kohdata vettä kävellemättä. Vaikka emme olisikaan täysin varmoja sen olemassaolosta, meidän on silti tarkasteltava polkua askel kerrallaan. Usko rohkaisee askeleitamme, mutta se ei kulje meidän paikallamme.

Käytäntö on sama. Luottamus mahdollisuuteen estää meitä luopumasta opiskelusta. Mutta polku ei aukea, jos pidämme kiinni vain uskosta emmekä hoita mieltämme. Meidän täytyy kuulla oikea opetus, tarkkailla tuttuja kiintymyksiä ja jalostaa sanojamme ja tekojamme joka päivä.

Toisinaan yksittäinen Dharma-puhe avaa viisauden portin. Silti tarvitsemme myös valmiutta vastaanottaa se ja käytäntöä, joka jatkuu sen jälkeenkin arjessa. Herääminen ei ole riidan voittaminen; se on muutos tapaamme elää.

Johtopäätös on siis yksinkertainen. Jos ajattelemme, että herääminen on jo olemassa, meidän on vielä harjoitettava. Jos ajattelemme, että viisaus on vasta opittu, meidän on vielä harjoitettava. Minkä selityksen valitsemmekin, emme voi välttää mielen hoitoa ja viisauden valaisemista. Yksi harjoituksen vaihe avaa seuraavan.