Vaikeudet vapautuvat, kun ne näkyvät selvästi

Kun tutkimme vaivoja, aloitamme usein ajatuksella, että ne on poistettava. Mutta jos vain työnnämme heidät pois tai kieltäydymme katsomasta, on vaikea ymmärtää, mitä mieli tekee. Meidän on ensin nähtävä selvästi, mitä on syntynyt.

Ahneus värittää näkemämme halulla omistaa enemmän. Viha saa ihmiset ja tilanteet näyttämään ankarilta. Harhaluulo pitää sisällään tuttuja ajatuksia kuin ne olisivat tosiasioita. Näinä hetkinä toimimme helposti mielen lisäämän värin mukaan, emmekä maailman sellaisena kuin se on.

Kuvittele katsovasi ulos kolmen värillisen lasikerroksen läpi. Kun jokaisella arkilla on eri väri, sama näkymä näyttää täysin erilaiselta. Maiseman syyllistäminen ei poista värejä. Meidän on huomattava, mikä arkki peittää näkömme, ja asetettava ne sivuun yksitellen.

Käytäntö on sama. Emme piilota sitä tosiasiaa, että viha on syntynyt. Huomaamme rehellisesti, että halu vetää mieltä, ja jopa katsomme uudelleen ajatusta, että olemme oikeassa. Tietoisuus ei oikeuta kärsimystä; se luo tilaa, jota se ei saa viedä.

Vanha tapa ei välttämättä katoa kerran nähtyään. Kun sama tila ilmaantuu uudelleen, huomaamme sen uudelleen ja pidämme tauon ennen kuin siitä tulee puhetta tai toimintaa. Ohjeet ja terveellinen elämä suojelevat tätä taukoa, kun taas viisaus valaisee sen, mikä on vapautettava.

Meidän ei pitäisi käyttää sanontaa, että ahdistus on viisautta, tekosyynä seurata ahdistusta sellaisena kuin se on. Kun näemme sen luonteen ja liikkeen oikein, viisaus avautuu ilman, että se jää kiinni. Tärkeää ei ole ahdistuksen vihaaminen, vaan sen näkeminen selkeästi ja sen vapauttaminen.

Harjoittelu ei siis ole vain heräämisen odottamista kaukaisessa tulevaisuudessa. Se laskee yhden kerroksen juuri sinne, missä ahneus, viha ja harhaluulo syntyvät. Kun mieltä peittävät värit vaalenevat, voimme nähdä ihmiset ja tilanteet lähempänä sellaisina kuin ne ovat.