Jos luotamme siihen, että vettä on, voimme kaivaa syvemmälle.

Buddha-luonto on alun perin kirkas luontomme. Emme luo sitä ulkopuolelta; löydämme sen poistamalla sen, mikä sen peittää. Buddhan luontoon uskominen ei siis ole syy pysähtyä ja sanoa: "Olen jo valmis." Se on päättäväisyyttä tietää, että sisällämme on kirkkautta, joka pitäisi paljastaa, ja jatkaa matkaa siihen suuntaan.

Harjoittelu vaatii ponnistelua ja sillä on myös tuloksia. Mutta vaikka ponnistus näyttää ulkopuolelta samalta, harjoituksen syvyys muuttuu, kun on uskoa. Jos joku kaivaa kaivoa tietämättä, onko vettä maan alla, hän voi nopeasti väsyä, kun kiviä ilmaantuu ja pölyä nousee. Mutta se, joka luottaa siihen, että vettä on, kaivaa vielä kerran, vaikka vettä ei vielä näy, ja menee vähän syvemmälle.

Myös mielemme ovat tämänkaltaisia. Kärsimys, tavat ja epäily voivat ilmetä ensin. Jos näemme heidät ja päätämme: "En voi tehdä tätä", harjoituksen vahvuus heikkenee. Mutta jos luotamme siihen, että Buddha-luonto on läsnä, edessämme oleva vaikeus ei tule epäonnistumaan, vaan paikkaan katsoa syvällisemmin. Uskosta tulee voima, joka nostaa mielen uudelleen.

Lampun kuva opettaa saman asian. Lamppu on alun perin kirkas, mutta noki voi peittää sen valon. Emme pakota uutta valoa olemaan; pyyhimme noen pois ja paljastamme jo siellä olevan kirkkauden. Harjoittelu ei ole pakenemista kaukaiseen paikkaan. Se on polku takaisin kääntymiseen ja jo olemassa olevan kirkkauden vahvistamiseen.

Siksi usko on harjoituksen lähtökohta ja suuri voima, joka kuljettaa meitä kohti heräämistä. Kun luotamme siihen, että "minäkin voin tulla kirkkaaksi", sanamme ja tekomme alkavat muuttua, ja vaikeinakin hetkinä voimme ottaa askeleen lisää. Usko Buddha-luontoon muuttaa tarkoituksettoman toiston määrätietoiseksi uutteruudeksi.