Tietoisuus, joka ei yritä tarttua
Tämän päivän opetus alkaa lauseella, että vaikka etsisimme mieltä, sitä ei saada. Se liittyy myös Timanttisutran sanoihin, että menneisyyttä ei voi saada, nykyistä mieltä ei voida saada eikä tulevaa mieltä. Mieli ei ole esine, jota voidaan pitää kädessä ja varastoida pois.
Kun mieli tuntuu epämukavalta, yritämme päästä eroon siitä mielestä; kun hyvä mieli ilmaantuu, yritämme pitää siitä kiinni pitkään. Silti mielen liikkeet syntyvät ja katoavat olosuhteiden mukaan. Ajatukset, tunteet ja vaeltavat kuvitelmat ilmestyvät hetkeksi ja sitten hajoavat taas. Mitä enemmän yritämme tarttua niihin kiinteinä aineina, sitä rasittavammat ajatukset lisääntyvät.
Joten meidän on myös tarkasteltava huolellisesti ohjetta päästää irti. Jos ymmärrämme ajatuksen, että meidän täytyy päästää irti yhtenä lisätehtävänä, siitäkin voi tulla kiintymys, joka saa mielen rasittamaan. Tämän päivän opetus käskee meitä katsomaan kevyesti, ei vain mieltä, joka tarttua, vaan myös mieltä, joka kamppailee päästääkseen irti.
Harjoittelu ei ole avutonta tekemättä mitään. Se tarkkailee tarkkaa mieltä, joka nousee nyt ja huomaa sen ilmestyvän ja katoavan. Kun tiedämme, että iloinen mieli, epämukava mieli sekä ajatukset menneestä ja tulevasta ovat kaikki ohimeneviä toimintoja, emme enää lisää tarpeettomia kiintymyksiä niiden päälle.
Älä tänään yritä ratkaista mieltä tarttumalla siihen, äläkä takerru edes ajatukseen, että sinun täytyy päästää mielen irti. Ikään kuin avaisit kätesi ja näkisit valon, huomaa hiljaa, mikä on nousemassa juuri sellaisena kuin se on. Tämän tietoisuuden sisällä rasittavat ajatukset menettävät luonnollisesti voimansa.
Mieli ei ole esine, joka voidaan tarttua ja saada. Ajatukset ja tunteet syntyvät ja katoavat olosuhteiden mukaan, joten älä tartu edes siihen mieleen, joka yrittää saada ne kiinni tai pakottaa heidät päästämään irti. Kun huomaat, mitä nyt syntyy juuri sellaisena kuin se on, rasittavat ajatukset luonnollisesti kevenevät.
