Päivittäinen harjoitus, viisaan ja myötätuntoisen elämän alku

Buddhalaisessa harjoituksessa päivittäinen harjoitus (ilgwa, 日課) tarkoittaa harjoitusta, jonka asetat itsellesi ja toteutat joka päivä. Uhrausten tekeminen ja kumartaminen, sutrien resitointi, istuminen Seon-meditaatiossa ja oman kehosi ja mielesi tarkastelu kuuluvat kaikki päivittäiseen harjoitukseen.

Harjoittelijan päivittäinen harjoitus ei kuitenkaan ole vain harjoitusta tiettyinä aikoina. Se on myös sitä, miten elät jokaisen arjessa kohtaamasi hetken, aamulla heräämisestä siihen asti, kun illalla nukahdat.

Buddhalaisuudessa on sanonta ilil si hoil (日日是好日): ”jokainen päivä on hyvä päivä”.

Se, että jokainen päivä on hyvä päivä, ei tarkoita, että joka päivä tapahtuisi vain hyviä asioita tai ettei vaikeuksia olisi. On iloisia päiviä ja kivuliaita päiviä, päiviä, jolloin asiat sujuvat toiveesi mukaan, ja päiviä, jolloin ne eivät suju. Minkä tilanteen tahansa kohtaat, tärkeää on, ettet anna sen viedä itseäsi liian pitkälle, vaan elät katsoen omaa mieltäsi oikein.

Menneisyys on jo mennyt, eikä tulevaisuus ole vielä tullut. Kun kadut mennyttä ja huolehdit siitä, mikä ei ole vielä tullut, on helppo ohittaa nykyhetki, jossa todella elät.

Ainoa aika, jossa voit todella elää, on nyt. Siksi on tärkeää, miten vietät tämän hetken.

Kun elät yhden hetken hyvin, päivästä tulee hyvä; kun elät jokaisen päivän hyvin, viikosta tulee hyvä. Näin siitä tulee kuukausi, vuosi, kymmenen vuotta, ja ne muodostavat koko elämän.

Tämä elämän virta ei rajoitu vain tähän elämään. Sitä voi katsoa myös useiden elämien läpi jatkuvien olosuhteiden ja karman näkökulmasta, elämästä toiseen. Mieli, jonka synnytät nyt, ja teot, joita teet nyt, ovat tärkeitä olosuhteita, jotka muovaavat tulevaa elämää.

Nykyään yhteiskunta on tieteen ja teknologian edistyksen myötä paljon runsaampi ja mukavampi kuin ennen. Mutta kilpailu on kiristynyt, ja sen mukana ovat kasvaneet huoli tulevaisuudesta ja henkinen paine.

Ihmiset pyrkivät lakkaamatta oppimaan enemmän, omistamaan enemmän ja menestymään nopeammin. Pyrkimys kehittyä on tärkeää. Mutta jos sen mukana vertaat itseäsi muihin, ahdistut siitä, mitä et ole vielä saavuttanut, etkä pysty tyytymään siihen, mitä sinulla jo on, elämä käy väistämättä yhä tuskallisemmaksi.

Mitä enemmän tällainen aika on, sitä merkityksellisemmäksi buddhalainen harjoitus tulee.

Harjoitus ei ole todellisuudesta poistumista erityisen maailman etsimiseksi. Se on oman mielesi katsomista juuri siinä, missä elät, tarpeellisen tekemistä vilpittömästi ja ponnistelua, jotta ahneus, viha ja harha eivät heiluttaisi sinua.

Päivittäisestä harjoituksesta huolehtiminen ei tarkoita vain sitä, että saat paljon aikaan tai viet kaiken suunnittelemasi loppuun. Se tarkoittaa työn tekemistä vilpittömästi, kun työskentelet, ihmisten kohtaamista lämpimästi, viisasta arviointia vaikeissa tilanteissa ja sen tiedostamista, kun mielessäsi nousee vaivoja.

Joskus teet virheitä ja epäonnistut. Silloinkin, jos voit katsoa itseäsi taaksepäin ja lähteä uudelleen oikeaan suuntaan, sekin päivä on arvokasta harjoituksen aikaa.

Viisaus kasvaa siitä, että näet oman mielesi ja elämäsi oikein. Myötätuntoa harjoitetaan tämän viisauden pohjalta kohtelemalla itseäsi ja muita lämpimästi.

Jos katsot omaa mieltäsi joka hetki ja pidät päivittäistä harjoitustasi arvokkaana, voit elää hieman rauhallisemmin ja viisaammin kovan kilpailun ja ahdistuksen keskelläkin.

Päivät kokoontuvat koko elämäksi, ja jokaisen hetken mieli ja teot kokoontuvat muodostamaan elämäsi.

Älä siis odota vain kaukaista onnea tulevaisuudessa, vaan elä tämä päivä hyvin.

Eilinen on jo mennyt, eikä huominen ole vielä tullut. Elää tämä hetki viisaasti ja myötätuntoisesti on itse harjoitus ja jokaisen päivän hyvyyden todellinen merkitys.