Ajattelemattomuuden harjoitus ja äärimmäinen herääminen

Katso alun perin puhdasta mieltä, joka ylittää pitämisen ja inhoamisen.

Elämäsi aikana kohtaat taukoamatta ulkoisia kohteita, ja niiden myötä nousee pitämistä ja inhoamista. Kun näet kauniin jalokiven tai kallisarvoisen aarteen, syntyy halu omistaa se. Kun haistat tuoksuvaa myskiä, tunnet iloa. Samoin kun kohtaat jotakin likaista tai pahaa hajua, nousee vastenmielisyyttä ja torjuntaa.

Näin mieli reagoi taukoamatta heti, kun kuusi aistia kohtaa kuusi aistikohdetta, ja tuosta reaktiosta nousevat ahneus ja viha, takertuminen ja erotteleva ajattelu. Tämä mielen toiminta sitoo tuntevat olennot kärsimykseen ja mielen kahleisiin.

Miten harjoittajan sitten tulee kohdata nämä kohteet, ja miten ajattelemattomuutta voi harjoittaa?

Ensin sinun tulee ymmärtää, että pitämisen ja inhoamisen tunteminen on eri asia kuin niihin takertuminen.

Kauniin tunteminen kauniina, tuoksuvan aistiminen tuoksuvana ja pahan hajun kokeminen epämiellyttävänä on aistien luonnollista toimintaa. Mutta kun näet jotakin kaunista ja tunnet, että sinun on pakko saada se, tai kohtaat jotakin, mitä et pidä, ja tunnet, että sinun on työnnettävä se pois keinolla millä hyvänsä, syntyvät ahneus ja viha.

Siksi ajattelemattomuuden harjoitus ei ole aistimuksen poistamisessa eikä ajatuksen väkisin pysäyttämisessä. Se on kohteiden tuntemista juuri sellaisina kuin ne ovat, antamatta niiden raahata sinua mukanaan.

Kun kohtaat jotakin, mistä pidät, katso, nouseeko ahneutta. Kun kohtaat jotakin, mitä et pidä, tarkkaile, nouseeko vastenmielisyyttä ja vihaa. Älä tukahduta näitä tiloja äläkä yritä päästä niistä eroon. Katso niitä olosuhteiden mukaan syntyvinä ja katoavina, katoavaisina ilmiöinä.

Tämä on harjoitusta, jossa ei oteta eikä hylätä (bulchwi bulsa, 不取不捨).

Silti tämä tietoisuuden harjoitus ei vielä tarkoita äärimmäistä ajattelemattomuutta. Ahneuden ja vihan nousun huomaaminen ja niistä irti päästäminen on osa harjoituksen tietä. Äärimmäinen ajattelemattomuus on tila, jossa perimmäinen tietämättömyys, kaiken mielen kahleen juuri, on sammunut kokonaan.

Seon-buddhalaisuudessa puhuttu ajatuksettomuus ja ajattelemattomuus eivät ole pelkkää ajatusten puuttumista. Ne tarkoittavat vapautta harhaisista ajatuksista ja takertumisesta, jolloin alun perin puhtaan todellisen luonnon viisaus tulee esiin.

Erityisesti äärimmäinen herääminen, jota Seongcheol Sunimin äkillisen heräämisen ja äkillisen harjoituksen opetus korostaa, ei ole mielen kahleiden hetkellistä lepoa. Se on äärimmäinen herääminen, jossa jopa perimmäinen tietämättömyys on katkaistu kokonaan.

Ajatuksellinen mieli on tuntevien olentojen piiri, äärimmäinen ajattelemattomuus on Buddhan piiri.

Mutta jos jäljellä on vielä ajatus ajattelemattomuuden tilan saavuttamisesta, on yhä saavuttaja ja saavutettava. Todellinen ajattelemattomuus ei pysähdy edes ajatukseen ajattelemattomuudesta.

Kun erotteleva ajattelu, joka jakaa havaitsijan ja havaitun, katkeaa, kaikki harhaiset ajatukset sammuvat ja alun perin puhdas viisaus tulee täydellisesti esiin, tämä on äärimmäinen ajattelemattomuus ja äärimmäinen herääminen.

Lopulta harjoitus ei ole maailmasta lähtemistä eikä aistien sulkemista. Se on maailmassa elämistä, näkemistä, kuulemista ja tuntemista, samalla kun toteutat vapautta, jossa mieli ei ole minkään kohteen sitoma.

Se on sitä, ettet himoitse nähdessäsi kauniin, et suutu kohdatessasi jotakin vastenmielistä, etkä tunnistaessasi hyvän ja pahan selvästi jää ottamisen ja hylkäämisen takertumiseen.

Kun kohtaat miellyttävän kohteen, mieli ei pysähdy, ja kun kohtaat epämiellyttävän, mieli ei ole sidottu. Siinä, missä ei oteta eikä hylätä, alun perin puhtaan mielen viisaus tulee esiin.

Tämä on ajattelemattomuuden harjoituksen suunta, jota sinun tulee viedä arkeesi, ja tie, joka kulkee kohti äärimmäistä ajattelemattomuutta ja äärimmäistä heräämistä.